Segmentin vetäjän esittely: Lassi Niemistö, Head of Security, Quality & DevOps
- kulttuuri
- people
Vuodesta 2011 Wapicella työskennellyt Lassi Niemistö on päässyt näkemään yrityksen kehitystä jo lähes 16 vuoden ajan. Jurvasta kotoisin olevan Lassin kiinnostus tekniikkaan ja ongelmanratkaisuun juontaa juurensa lapsuuteen maatilalla, jossa asioita totuttiin tekemään ja korjaamaan itse. Sama uteliaisuus näkyy edelleen hänen työssään, jossa erityisesti asiakkaiden käytännön haasteiden ratkaiseminen innostaa.
Wapicen organisaatio jakautuu kuuteen eri segmenttiin. Segmentin vetäjämme ovat pitkän linjan wapicelaisia, ja he ovat tärkeä osa yrityksen menestystä ja kasvua. Blogisarjassamme pääset tutustumaan tekijöihin Wapicen menestyksen takana – hyppää mukaan!
Hei Lassi! Kerro segmentistäsi?
Segmenttini rakennettiin alun perin DevOpsin ympärille ja saman pakettiin koottiin laadunvarmistus ja tietoturva. Nämä kaikki ovat läpileikkaavia teemoja, jotka koskettavat käytännössä kaikkea ohjelmistokehitystä.
Segmentti on kasvanut testiautomaation ja modernin ohjelmistokehityksen ympärille. Matkan varrella olemme vahvistaneet erityisesti pilvi- ja DevOps-osaamista sekä rakentaneet systemaattisesti tietoturvan kyvykkyyttä. On ollut hienoa nähdä, miten porukka ja samalla liiketoiminta näiden teemojen ympärillä ovat kasvaneet.
Työmme eroaa hieman monista muista segmenteistä siinä, että asiakkaamme tekevät useimmiten myös itse ohjelmistokehitystä. Autamme heitä erityisosaamista vaativissa asioissa ja tuemme samalla Wapicen muita segmenttejä siinä, että ohjelmistoja voidaan kehittää tehokkaammin, laadukkaammin ja tietoturvallisemmin. Tällä hetkellä segmentissä työskentelee noin 30–40 henkilöä.
Miten päädyit Wapicelle?
Kiinnostuin tekniikasta jo nuorena. Lukioaikana ajattelin, että haluaisin tehdä jotain automaation ja konkreettisten, fyysiseen maailmaan vaikuttavien järjestelmien parissa. Päädyin opiskelemaan automaatiotekniikkaa, mutta opintojen aikana omat kiinnostuksenkohteeni löytyivät lopulta erityisesti elektroniikasta, sulautetuista järjestelmistä ja ohjelmoinnista.
Etsin oman alan kesätyötä ja hain erityisesti ohjelmistoyrityksiin Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan alueella. Wapice oli aikanaan toinen yritys, jossa kävin työhaastattelussa. Opiskeluaikana minulla oli hetken aikaa myös oma toiminimi, jonka kautta teimme opiskelukaverini kanssa ohjelmistoprojektia Metsäntutkimuslaitokselle. Siitä oli varmasti hyötyä myös hakiessani Wapicelle: pystyin jo silloin näyttämään, että olin tehnyt oikeita projekteja asiakkaalle. Sillä tiellä ollaan edelleen.
Wapicen haastattelusta jäi heti hyvä ja kotoisa tunne. Erityisesti mieleen jäi se, miten nuorempaan osaajaan suhtauduttiin. Sen sijaan, että olisi keskitytty siihen, osaanko jonkin tietyn ohjelmointikielen kaikki yksityiskohdat, keskustelimme enemmän omista projekteistani, siitä mitä olin jo tehnyt ja millaista näkemystä pystyin antamaan asioihin. Se tuntui hyvältä tavalta katsoa potentiaaliani. Nykyisin koetan soveltaa samaa lähestymistapaa haastatellessani työntekijäkandidaatteja.
Mikä on saanut sinut viihtymään Wapicella näin pitkään ja miten urasi on kehittynyt vuosien saatossa?
Ensimmäiset noin viisi vuotta työskentelin sulautetun ohjelmistokehityksen ja automaatiojärjestelmien parissa. Sen jälkeen siirryin arkkitehdiksi, jossa vastuualueisiini kuuluivat muun muassa testiautomaatio ja DevOps-tyyppiset kokonaisuudet. Muutaman vuoden jälkeen siirryin nykyiseen segmentin vetäjän rooliin.
En oikeastaan koskaan ajatellut, että haluaisin varsinaisesti johtaa muita. Tekniset asiat kiinnostivat silloin enemmän. Segmentin vetäjän tehtävässä minua kuitenkin houkuttelivat liiketoiminta, myynnin tukeminen ja teknologiakehitys. Johtamista olen oppinut matkan varrella ja siinä pystyn toisaalta tukeutumaan vahvasti segmenttini tiiminvetäjiin.
Nykyisessä roolissa on jatkuvasti monta rautaa tulessa. Yksi suurimmista oppimiskokemuksista onkin ollut se, miten hyvin monipuolista työnkuvaa hallitaan, miten asioita delegoidaan ja miten pidetään langat käsissä kaiken keskellä.
Wapicella olen viihtynyt erityisesti matalan organisaation ja toimintakulttuurin vuoksi. Täällä teknisiä ihmisiä on myös johtotehtävissä, eikä energiaa tarvitse käyttää turhaan organisaatiopolitiikkaan. Ihmisillä on mahdollisuus ottaa vastuuta, kokeilla ja myös epäonnistua. Kaikkeen ei tarvitse olla valmista ohjekirjaa tai täydellisiä valtuuksia ennen kuin voi lähteä viemään hyvää ideaa eteenpäin.
Mikä on paras muistosi Wapicella?
Hyviä muistoja on paljon, mutta yksi ensimmäisistä syntyi jo ensimmäisenä kesänäni. Muut lähtivät lomille ja minulle annettiin haastava bugi ratkaistavaksi. Sain käytännössä vapaat kädet selvittää ongelmaa ja tarvittaessa hankkia jopa uusia mittalaitteita sitä varten. Kun sain lopulta vaikean ongelman ratkaistua, tuli ensimmäistä kertaa vahva tunne siitä, että pystyn oikeasti tuottamaan arvoa ja olen tärkeä osa Wapicen porukkaa.
Toinen mieleen jäänyt kokemus oli ulkomaanreissu asiakkaan laitokseen selvittämään ohjelmiston kaatumiseen liittyvää ongelmaa. Rakensimme paikan päällä melko monimutkaisen mittausjärjestelyn ja saimme muutamassa päivässä selvitettyä, mistä ongelma johtui. Juuri tällaiset konkreettiset ongelmanratkaisutilanteet ovat jääneet vahvasti mieleen.
Myös opiskeluaikainen työskentely Tampereen hiljattain perustetulla toimistolla herättää lämpimiä muistoja. Olin itse vielä nuori ja kokematon, mutta tunsin projektin hyvin ja pääsin perehdyttämään sinne rekrytoitua kokeneempaa porukkaa. Monista tuolloin samassa projektissa työskennelleistä ihmisistä tuli työkavereita, joiden kanssa olen läheinen edelleen.
Miltä tavallinen työpäiväsi näyttää?
Täysin tavallista päivää ei ehkä olekaan. Päivään voi kuulua esimerkiksi ratkaisuehdotuksen kirjoittamista asiakastarjousta varten, asiakaspalaveri, jossa käydään läpi Wapicen osaamista ja mahdollisia yhteistyötapoja, tai sisäinen palaveri, jossa sparrataan nuorempia osaajia teknologiakehityshankkeen kanssa. Toimistopäivinä kahvi- ja lounastauot muiden kanssa ovat ehdottomasti päivän parasta antia.
Taustalla pyörii yleensä myös jokin oma projekti – esimerkiksi sisäisen työkalun tai uuden teknologian kehittämistä. Minulla on usein tällaisia vähän villimpiä ideoita tai ”lemmikkiprojekteja”, jotka ovat vielä niin alkuvaiheessa, ettei välttämättä voi delegoida kenellekään.
Pidän tärkeänä myös sitä, että olen aina henkilöstön tavoitettavissa. Olen aktiivisesti mukana yhteisissä keskustelukanavissa, jotta ihmisille syntyy tunne siitä, että myös johdossa ollaan kuulolla ja valmiita keskustelemaan asioista.
Mistä innostut vapaa-ajalla? Mikä on sinulle elämässä tärkeää?
Minua innostaa ennen kaikkea erilaisten ideoiden toteuttaminen. Ideoita on yleensä paljon enemmän kuin niitä ehtii kokeilla. Vapaa-ajalla huomaan nopeasti miettiväni, voisiko jonkin asian tehdä itse, toimisikohan jokin uusi idea tai toteutustapa – ja sitten sitä pitää tietysti lähteä kokeilemaan. Osa näistä projekteista on päätynyt myös someen ja saanut siellä seuraajia.
Vastapainoa projekteille saan moottoriurheilusta. Harrastuksiini kuuluvat muun muassa Micra Endurance -ratakilpailut, enduro ja jonkin verran motocrossia. Näissä harrastuksissa saa hyvin tuuletettua päätä.
Elämässä minulle on tärkeää avoimuus uusille tavoille tehdä asioita – oli kyse sitten teknologiasta tai elämästä yleisemmin. Samalla arvostan tietynlaista turvallisuutta ja sitä, että elämässä on vakaa pohja. Välillä haluan olla myös vähän ”pakansekoittaja”. Minusta elämässä pitää olla iloa, riehakkuutta ja välillä jotain epätavallistakin. Kaiken ei tarvitse olla aina niin harmaata ja vakavaa.
Kirjoittaja
