Viimeisen kahden vuoden aikana olemme kulkeneet merkilliseen kriisipeltoon. Pandemia ajoi ihmiset toimistoilta kotitöihin ja nyt Venäjän hyökkäys Ukrainaan sotkee maailmantalouden ja Euroopan energiamarkkinat.
Länsimaissa olemme tottuneet siihen, että maailman kriisit eivät juuri meitä hetkauta; elämämme on ollut kaikin puolin vakaata pieniä kupruja lukuun ottamatta. Mutta nyt edessämme on uusi energiakriisi, joka tulee muuttamaan elämäämme vähintään samalla tavalla kuin vuoden 1973 öljykriisi. Öljykriisin vaikutus näkyi öljyä korvaavien energialähteiden käytön lisäämisenä ja energiaa säästävien laitteiden ja järjestelmien kehityksenä.
Nyt, 49 vuotta myöhemmin, olemme samassa tilanteessa. Venäjän maakaasun saatavuuteen luottanut Keski-Eurooppa joutuu etsimään korvaavaa energiaa. LNG-terminaalien rakentamista odotellessa sähkö tulee olemaan nopein vaihtoehto, mutta sen tasainen saatavuus paikallisesti tulee aiheuttamaan vaikeuksia sääriippumattoman ydinvoiman tuotannon alasajon myötä. Niinpä sähköä ostetaan sieltä missä sitä on saatavilla. Suomessa saamme onneksi Olkiluoto 3:n täyden tuotantokapasiteetin käyttöön tulevana kesänä, joten kotimaan markkinoilla Venäjän tuontisähkön jättämää aukkoa saadaan tilkittyä.
2022 on ja ei ole uusi 1973
Kuten millä tahansa markkina-alueella pienentyvä tarjonta nostaa hintoja. Venäjän sotatoimet aiheuttavat korvaavista toimenpiteistäkin huolimatta kaasun, sähkön ja öljyn hintaan nousua ja epävakautta. Energiakustannusten kanssa nousevat myös elintarvikkeiden ja muiden kulutustavaroiden hinnat osin tuotanto- ja logistiikkakustannusten nousun myötä, mutta myös tuontiviljan saatavuuden heikentyessä. Inflaatio lähtee laukalle ja kuluttajien ostovoima on koetuksella. Ja niin palataan vuoteen 1973.
Taas olemme tilanteessa, jossa kuluttajilla ja teollisuudella on tarve säästää energiaa selviytyäkseen kustannusten noususta. 50 vuoden takaiset opit ikkunoiden tiivistämisestä ja valojen sammuttamisesta eivät enää merkittävästi vaikuta kotitalouksien kulutukseen. Sen sijaan uudet, alati kasvavat sähkön käyttökohteet pyykinkuivauksesta polkupyörien ja auton lataamiseen aiheuttavat energian kulutuksen kasvua kotitalouksissa. Kun vuonna 1973 sähköä kulutettiin Suomessa 29,5 vuonna 2022 sitä käytettiin 81,6 TWh. Kaikki mukavuustuotteet ja vihreän siirtymän mukanaan tuomat uudet sähköllä toimivat kohteet käyvät nyt käsiksi kansalaisen kukkaroon. Kuluttajat tarvitsevatkin ratkaisuja, jotka kertovat heille esimerkiksi miten ja minkä hintaista sähköä he käyttävät, kuinka paljon sähköä kotona kuluu silloinkin kuin kukaan ei ole kotona, mikä on huonelämpötilan laskun kustannusvaikutus ja milloin auto kannattaa ladata.
Uudet lusikat kriisipuuron syömiseen
Energiayhtiöiden kannalta tällaisen tiedon tarjoaminen selkeässä muodossa pienentää myös asiakaspalvelun työkuormaa. Kuluttaja-asiakkaille aina yhtä kryptisiä sähkölaskujen sisältöä joudutaan asiakaspalvelussa avaamaan kuluttajille entistä enemmän, kun laskujen loppusummat kuukausitasolla hipovat entisiä kvartaalitason loppusummia. Tätä soittosumaa voidaan kuitenkin purkaan kattavilla online-palveluilla, joissa energian käyttäjät itse voivat tarkastella verojen, tariffien, perusmaksujen, energiamaksujen ja siirtokustannusten osuuksia. Hyvä ja kattava informaatio tuo kuluttajalle turvallisuutta ja antaa työkalun oman elämäntavan muutosten suunnitteluun.
Samalla tavalla kuin öljykriisissä, tämä nykyinen kriisipuuro tulee aiheuttamaan ylilyöntejä, mutta myös pysyviä ja terveitä muutoksia. Taloista ei enää tehdä liian tiiviitä muovipulloja sähkön säästämiseksi, mutta kiinnostus ja tietoisuus energian käyttöön ja omaan tuotantoon jää pysyväksi. Laitekohtainen ja reaaliaikainen mittaus ja raportointi ovat kuluttajapalveluissa jo aivan kulman takana. Sitä ennen varttitase käydään kokeilemassa vuonna 2023.
Pientuotantoa lisäämällä voidaan pienentää ostosähkön määrää. Oma tuotanto ei kuitenkaan ratkaise kaikkia ongelmia ennen kuin energian varastointi saadaan kustannustehokkaaksi. Aurinko ei aina paista eikä kylminä huippukulutuspäivinä yleensä tuule; oma tuotanto ei aina toimi kun sitä eniten tarvittaisiin. Ylituotannon saamiseksi hyötykäyttöön tulisi pientuottajille helpompi mahdollisuus myydä ylituotantoaan valtakunnan verkkoon. Taloyhtiöt, teollisuuslaitokset, maatilat ja omakotitalotkin voisivat hyödyntää kattopinta-alaansa aurinkopaneeleille ja myydä ylijäämätuotantoaan jaettavaksi tarvitseville. Ylimääräisen tuotannon mahdollistava paneelimäärä ilman tukirahoitusta kasvattaa kuitenkin investointikustannuksia ja takaisinmaksuaikaa liikaa. Lisääntyipä hajautettu tuotanto sitten millä tavalla tahansa, tarvitsevat tuottajat luotettavaa mittausta ja raportointia oman kulutuksen ajoittamiseen tai myyntipäätöksen tekemiseen.
Hyvä energianseuranta- ja raportointisovellus tarjoaa sekä energian kuluttajalle että pientuottajalle oikean tiedon oikeaan aikaan päätösten tueksi. Ovatko teidän järjestelmänne valmiit nykyisiin ja tuleviin haasteisiin?
Tutustu: EcoReaction ja Wapicen älykkäät energiapalvelut